Rulettijärjestelmien historia

Martingale

Nimi tulee provencelaisesta uhkapelislangista (à la martegalo, ”Martiguesin asukkaiden tapaan”, joita pidettiin sananparren mukaan holtittomina) tuplauspanokselle, ja se on kirjattu ranskalaisiin sanakirjoihin 1760-luvulta. Thorp (1984) antaa American Heritage Dictionaryn mukaisesti toisen kansanomaisen selityksen: Martiguesin asukkaita pilkattiin oudoista tavoista, muun muassa siitä, että he nyörittivät housunsa takaa, joten ilmaus alkoi tarkoittaa ”naurettavalla tavalla”. Se oli jo varoittava tarina 1700-luvun Pariisissa: Casanova kuvaa menettäneensä omaisuuden tuplaamalla faro-pelissä Venetsiassa 1750-luvulla. Matematiikka siitä, miksi se epäonnistuu, eli pöytärajapöytäPöytärajaSallittu vähimmäis- ja enimmäispanos. Enimmäispanos on se, mikä pysäyttää tuplaavat progressiot.Lue kokonaan → ja rajallinen pelikassarahaPelikassaPelaamiseen varattu kokonaissumma. Pelikassan hallinta on sen päättämistä, kuinka suuri osa siitä pannaan alttiiksi yhdellä panoksella ja yhdellä pelikerralla.Lue kokonaan →, ymmärrettiin 1770-luvulle mennessä. TodennäköisyysteoriassamatematiikkaTodennäköisyysLuku, joka kertoo, kuinka odotettavissa lopputulos on, välillä 0–1 tai 0%–100%. Yksi numero: 1/37 = 2,70%.Lue kokonaan → ”martingaalistrategiaMartingaleProgressio, joka kaksinkertaistaa panoksen jokaisen tappion jälkeen. Strategiat-osiosta näet, mitä se tekee ja mitä ei.Lue kokonaan →” tuli 1930-luvulla tekniseksi termiksi reilulle pelillematematiikkaReilu peliPeli, jossa kummallakaan osapuolella ei ole etua: jokaisen panoksen odotusarvo on nolla.Lue kokonaan →, joka on ainoa asia, mitä ruletin Martingale ei ole.

Ruletin pöytärajat

D’Alembert

Jean le Rond d’Alembert väitti Encyclopédiessa (1754), että kun kolikonheitossa oli tullut sama puoli useita kertoja peräkkäin, toisesta puolesta tuli todennäköisempi, mikä on johtavan matemaatikon varhainen lausuma pelurin virhepäätelmästä. Panostusjärjestelmä, joka lisää yksikönrahaYksikköPeruspanos, jolla järjestelmä tai pelaaja toimii. Progressiot kuvataan yksikköinä, jotta ne pätevät missä tahansa pöydässä.Lue kokonaan → tappion jälkeen ja poistaa yhden voiton jälkeen, nimettiin hänen mukaansa myöhempien pelaajien toimesta, jotka jakoivat uskomuksen. Hän ei ehdottanut sitä ja olisi parempina päivinään hylännyt sen.

D’Alembert

Labouchère

Henry LabouchèrestrategiaLabouchèreYliviivausjärjestelmä: kirjoita rivi lukuja, panosta kahden päätyluvun summa, yliviivaa ne voiton jälkeen, lisää hävitty panos riviin tappion jälkeen.Lue kokonaan → (1831–1912), toimittaja, teatterinomistaja ja liberaalien kansanedustaja, teki yliviivausjärjestelmän tunnetuksi Lontoon seurapiireissä 1870-luvulla ja käytti sitä kerrotusti Monte Carlossa. Menetelmä, jossa kirjoitetaan numerorivi ja panostetaan päiden summa, on häntä vanhempi. Hänen nimensä jäi, koska hän oli kuuluisa muista asioista ja koska järjestelmällä on harvinainen ominaisuus, että se yleensä toimii, minkä vuoksi siitä tuli keskustelunaihe illallispöydissä.

Monte Carlon rulettiLabouchère

1900-luku

FibonaccistrategiaFibonacciProgressio, joka seuraa lukujonoa 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13…: yksi askel eteenpäin tappion jälkeen, kaksi askelta taaksepäin voiton jälkeen.Lue kokonaan → ja ParolistrategiaParoliPositiivinen progressio: tuplaa voiton jälkeen, palaa alkuun tappion tai kolmen peräkkäisen voiton jälkeen. Myös: käänteinen Martingale.Lue kokonaan → ilmestyivät pelioppaisiin noin vuonna 1900. Vuosisadan puoliväli toi postimyyntijärjestelmät, joista jokaisella oli suositus ja rahat takaisin -takuu, sekä ensimmäiset tietokonesimulaatiot, jotka osoittivat sen, minkä matematiikka jo sanoi. Todistus siitä, ettei mikään järjestelmä voi toimia, oli jo olemassa: Joseph Doob (1936) ja Paul Halmos (1939) osoittivat, ettei mikään sääntö siitä, milloin ja kuinka paljon panostaa, muuta reilun tai epäedullisen pelin odotettua tulosta, ja Thorpin vuoden 1969 katsaus esitti ehdot siinä muodossa, jossa pelaajat kohtaavat ne. Siitä lähtien järjestelmät eivät ole muuttuneet; markkinointi on siirtynyt esitteistä videoon.

Myytti: järjestelmät voittavat pyöränFibonacci

Miksi ne säilyvät

Järjestelmä antaa pelaajalle jotain tekemistä ja tarinan kerrottavaksi. Useimmat pelikerrat useimmilla järjestelmillä päättyvät pieneen voittoon, mikä on parempi tarina kuin laskutoimitus. Häviölliset pelikerrat ovat harvinaisempia ja ne muistetaan huonona tuurina. Markkinoinnin ei tarvitse valehdella todennäköisyyksistä; sen tarvitsee vain näyttää voittoisa pelikerta, ja niitä on paljon. Vasta-argumentti, 2,70% pelivaihdostarahaPelivaihtoPelikerran tai ajanjakson aikana panostettu kokonaissumma, uudelleen panostetut voitot mukaan lukien. Myös: handle, action.Lue kokonaan →, on ollut saatavilla vuodesta 1796 eikä ole koskaan ollut yhtä vakuuttava kuin onnekas ilta.

Myytävät järjestelmät

1900-luvun kauppa toi omia järjestelmiään, kukin uusi järjestely samoista negatiivisista panoksista. Phase One myytiin hintaan $25 plus 10% ostajan voitoista, ja Phase Two luvattiin, kun $500 oli maksettu, sekä ”Inner Circle” hintaan $5 000. Mikään niistä ei muuta laskutoimitusta: panossarjan odotusarvomatematiikkaOdotusarvoKeskimääräinen tulos panosta kohti pitkällä aikavälillä. Jokaisessa eurooppalaisen ruletin vakiopanoksessa −1/37 panoksesta.Lue kokonaan → on panosten odotusarvojen summa.

Se, joka ei ole järjestelmä

Tappio- ja voittorajat: päättäminen etukäteen, kuinka paljon häviää tai voittaa, ja lähteminen. Niitä myydään usein osana järjestelmää, ja ne ovat ainoa osa, joka tekee mitään, koska ne vähentävät pelivaihtoa. Niillä ei ole nimikkomiestä, mikä on sopivaa.

Kysymykset