Eudaemons

Aavistus lasvegasilaisessa baarissa, 1975

Kesällä 1975 fysiikan opiskelija Norman Packard laski kaksi kuukautta kortteja blackjackissa Las Vegasissa ystävänsä Jack Bilesin kanssa ja pääsi hädin tuskin omilleen. Viimeisen drinkin ääressä Biles sanoi lyövänsä vetoa, että ruletin voi voittaa fysiikalla, ja Packard muisti Edward Thorpin kirjasta Beat the Dealer arvoituksellisen rivin ruletin menetelmästä. Kaksikko lainasi nauhurin, asettui pyörien viereen useissa kasinoissa ja naputti mikrofonia aina, kun kuulavälineetKuulaPieni kuula, joka lähetetään radalle roottorin pyörimissuuntaa vastaan. Nykyaikaiset kuulat ovat ivoriinia tai teflonia, 18–21 mm.Lue kokonaan → ohitti kiinteän pisteen. Ruutupaperille piirrettyinä naputukset osoittivat, että kuula hidastui ja putosi säännöllisellä tavalla. Packardin koulutoveri Doyne Farmer, jatko-opiskelija Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa, piti sitä ajanhukkana, kunnes laski asian itse: se, joka pystyy ajoittamaan kuulan noin sekunnin kymmenesosan tarkkuudella, pystyy paperilla sanomaan muutaman numeron tarkkuudella, mihin se päätyy.

Pyörä fysiikan laboratoriossa

Keväällä 1976 Farmer ja Dan Browne maksoivat renolaisessa verstaassa $1 500 käteisellä kunnostetusta kasinon rulettipyörästä ja sanoivat sen tulevan opiskelijajärjestön juhliin. Kuukausien ajan he kantoivat sen öisin yliopiston opetuslaboratorioon ja mittasivat sitä infrapuna-antureilla, itse rakennetulla elektronisella kellolla ja kameralla, jonka laukaisi kuulan osuminen metalliin. Heidän havaintonsa ovat yhä hyvä lyhyt luettelo siitä, mikä pyöräytyksessä ratkaisee. Ilma hidastaa eniten, enemmän kuin kuularata. Pyörä, joka on kallellaan vain tuuman kymmenesosan, muuttaa kohtaa, jossa kuula jättää kuularadan, ja kallellaan olevassa pyörässä kuula irtoaa yleensä korkeammalla puolella, mikä helpottaa ennustamista. Kuulat ovat erilaisia: teflonkuula hidastui kaksi kertaa niin nopeasti kuin biljardipallokomposiitista tehty. Ja kun kuula on jättänyt radan, se pomppii vielä, keskimäärin enintään neljänneksen tai kolmanneksen kierroksesta. Tuo pomppiminen oli kysymys, jonka varassa koko suunnitelma oli, eikä se ollut niin laajaa, että se olisi mitätöinyt ennusteen. Kesän lopulla he arvioivat mahdolliseksi eduksi 44%, saman luvun, jonka Thorp oli ilmoittanut omalle laitteelleen.

Rulettipyörän fysiikka

Yritys ja piirakka

He antoivat hankkeelle nimen Eudaemonic Enterprises kreikan sanasta, joka tarkoittaa järjen mukaan eletyn elämän onnea. Jokaiselle mukana työskennelleelle oli määrä maksaa tulevista voitoista tehtyjen tuntien suhteessa: pala siitä, mitä he kutsuivat nimellä the Eudaemonic Pie, eudaimoninen piirakka. Voittojen oli tarkoitus rahoittaa ystävien yhteisö, joka tekisi tiedettä omilla ehdoillaan.

Tietokone kainalossa, 1976–1978

Ensimmäinen kone syntyi rakennussarjatietokoneesta, joka tuli postissa syyskuussa 1976 hintaan $250 ja perustui 6502-suorittimeen, jota myös Applen tietokoneet käyttivät. Farmer, joka ei ollut koskaan aiemmin ohjelmoinut, kirjoitti siihen kuulan ja roottorinvälineetRoottoriPyörän pyörivä osa, jossa lokerot ovat.Lue kokonaan → yhtälöt. Kasinoversiota kannettiin vartaloon kiinnitettynä, kainalossa tai naisilla rintaliiveissä. Pyörän ääressä oleva pelaaja napsautti kytkimiä isovarpaillaan: toinen varvas merkitsi nollanpyöräNollaAinoa vihreä lokero, jota mikään yksinkertainen panos, tusinapanos tai sarakepanos ei kata; talon edun lähde. Myös: yksi nolla, 0.Lue kokonaan → ja sitten kuulan aina, kun ne ohittivat kiinteän pisteen, toinen siirsi ohjelmaa asetuksesta toiseen. Ohjelman sovittaminen tiettyyn pyörään vei noin kaksikymmentä minuuttia hiljaista napsuttelua. Sitten, muutaman sekunnin kuluttua kunkin pyöräytyksen alusta, tietokone nimesi yhden pyörän kahdeksasta sektoristapyöräSektoriPyörän yhtenäinen lokeroiden kaari, erotuksena pelikentän numeroryhmästä.Lue kokonaan → tai antoi merkin ”ei panosta” värisyttämällä pieniä tappeja ihoa vasten. Toinen pelaaja kauempana pöydässä, heikon radiosignaalin yhdistämänä, tunsi saman värinän ja peitti kolme tai neljä sen sektorin numeroa ja vaihtoi joskus tilalle pyörässä viereisen numeron, jotta kuviota olisi vaikeampi lukea.

Ensimmäinen matka, Lake Tahoelle ja Renoon joulukuussa 1977, oli yhtä pitkää laitevikaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Golden Gatessa Las Vegasin keskustassa Farmer pelasi yksin neljä ja puoli tuntia kymmenen sentin pelimerkeillärahaPelimerkkiKiinteää summaa edustava merkki, joka asetetaan pelikentälle panoksen tekemiseksi. Myös: cheque.Lue kokonaan →. Voitto oli pieni, mutta usean sadan pyöräytyksen perusteella hän ja Browne arvioivat edun varovasti 25%:ksi.

Las Vegasin pyörät

Kesä 1978

Sinä kesänä ryhmä pelasi viikkokausia vuoroissa, keskustassa ja Stripillä, kaksi pelikertaa päivässä eikä koskaan samassa kasinossa peräkkäisinä iltoina. He pitivät jokaisesta kasinosta muistikirjaa: sen pyöristä ja siitä, kuinka paljon ne olivat kallellaan, sen henkilökunnasta, sen vuoronvaihdoista. Las Vegasin pyörät osoittautuivat avuliaan kalteviksi ja myöhäisillan pelit hitaiksi, ja sitä tietokone tarvitsi, koska hidas roottori ja nopea kuula jättävät enemmän aikaa mitata ja panostaa. Hyviä öitä oli. Circus Circusissa krupieerinhenkilötKrupieeriRulettipöytää hoitava kasinon työntekijä.Lue kokonaan → vaihtuminen kello kahdelta yöllä käänsi tappiollisen pelikerran usean sadan dollarin voitoksi 25 sentin pelimerkeillä. Ja vikoja tuli tasaisena virtana: irronneita johtoja, lämpötilan mukana ryömiviä radioyhteyksiä, sähköiskuja paitoihin ommelluista antennilangoista. Eräänä yönä tapit juuttuivat, johdotus ylikuumeni, ja Ingrid Hoermann pelasi palovammasta huolimatta mieluummin kuin jätti voittavan pöydän. Kasinon henkilökunta huomasi voitot eikä koskaan menetelmää; kerran krupieeri, joka oli harmissaan kasvavasta pelimerkkipinosta, tarttui pyörivään pyörään ja väänsi sen ympäri.

Kolmessatoista kuukaudessa he tekivät kahdeksan matkaa Nevadaan ja voittivat, enimmäkseen kymmenen ja kahdenkymmenenviiden sentin panoksilla, muutaman tuhat dollaria. Pelikerta California Clubissa joulukuussa 1978 toi yli $1 000 kolmessa tunnissa ja vakuutti heidät siitä, että menetelmä ansaitsi paremman laitteiston.

Tietokone kengässä, 1980–1981

Saadakseen johdot pois vartaloltaan he päättivät sijoittaa kaiken kenkiin. Mark Truitt, vastavalmistunut fyysikko, joka oli kävellyt ulos sotilastutkatyötä koskeneesta työhaastattelusta, käytti siihen puolitoista vuotta. Idea, jonka ansiosta kaikki mahtui, tuli yliopiston teknikolta: kun tietokoneen sammuttaa ennusteiden välillä, se tarvitsee paljon vähemmän paristoja. Truitt sijoitti sirut kahdelle piirilevylle, jotka hän syövytti itse, käänsi toisen ylösalaisin toisen päälle ja täytti välin kovalla vahalla, jolloin syntyi noin kaksi kertaa neljä tuumaa laaja ja puoli tuumaa paksu kappale, jonka päällä saattoi kävellä. Paristot, antenni ja kaksi kolmesta summerista menivät korkoon. Kolme summeria kolmella nopeudella antoi yhdeksän merkkiä: kahdeksan sektoria ja ”ei panosta”. Suutari koversi tavalliset nahkakengät ontoiksi eikä kysellyt.

Marraskuussa 1981 Farmer ja kirjailija Thomas Bass veivät kengät ja $2 500 Las Vegasiin. Ensimmäisessä pöydässä ensimmäinen ennuste osui, ja sitten summerit alkoivat laueta sattumanvaraisesti. Kasinot ovat täynnä sähköisiä häiriöitä, joita tulee valvontakameroista, neonkylteistä ja peliautomaateista, ja ne peittivät kenkien välisen heikon radioyhteyden; motellihuoneen televisio teki saman. Neljän ihmisen päiväkausien korjaukset eivät poistaneet vikaa, ja hanke päättyi siihen. Laitteet päätyivät arkkuun kellariin Santa Cruzissa.

Mitä 44% tarkoittaa

Amerikkalaisessa pyörässä numeropanospanosNumeropanos (straight up)Yksi numero, maksaa 35:1.Lue kokonaan → (straight up) voittaa keskimäärin kerran 38 pyöräytyksessä ja maksaa 35:1, mikä maksaa pelaajalle 5,26%. 44%:n etu on se, minkä arvoinen sama panos on, kun se voittaa kerran 25 pyöräytyksessä: jokaista 25 panostettua pelimerkkiä kohti palaa 36. Tietokoneen ei siis koskaan tarvinnut tietää numeroa. Sen piti saada valitsemansa numerot tulemaan noin puolitoista kertaa niin usein kuin sattuma sallii.

Amerikkalainen ruletti

Miksi suuri etu tuntui silti rahapelaamiselta

Etu voittosuhteella 35:1 maksaa hitaasti ja epätasaisesti. Yksi ryhmän neuvonantajista varoitti, että pelaaja, joka panostaa $100 numeroa kohti, voisi olla $10 000 tai $20 000 tappiolla ennen kuin etu näkyisi, ja laskelma on samaa mieltä: 44%:n edulla yksittäisillä numeroilla pelaaja on 100 pyöräytyksen jälkeen yhä tappiolla lähes joka neljännellä kerralla. Siksi Eudaemons-ryhmä aloitti kymmenen sentin panoksilla ja kasvatti pelikassansarahaPelikassaPelaamiseen varattu kokonaissumma. Pelikassan hallinta on sen päättämistä, kuinka suuri osa siitä pannaan alttiiksi yhdellä panoksella ja yhdellä pelikerralla.Lue kokonaan → voitoista, ja siksi Alan Lewis, joka liittyi heihin vuonna 1978, käytti aikansa siihen, kuinka paljon kannattaa panostaa. Farmer arveli myöhemmin, että he olivat olleet liian varovaisia. Pienet panokset pitivät heidät turvassa, ja ne merkitsivät myös sitä, että vuosien työ tuotti hyvin vähän.

Mitä se maksoi ja mitä se tuotti

Noin $15 000 meni osiin, työkaluihin ja Truittin palkkaan, suurin osa Farmerilta ja Letty Beliniltä, juristilta, joka myöhemmin meni hänen kanssaan naimisiin. Farmerin hyväksi kirjattiin 3 500 työtuntia, Truittin 3 000 ja Packardin 2 000. Niitä vastassa ovat pienillä panoksilla voitetut muutamat tuhannet dollarit. Vuonna 1983 Farmer haki rahapelilehden ilmoituksella sijoittajia ja kuvasi prototyyppiä, jonka todistettu etu kasinossa oli 20–40%. Kun Eudaemons-ryhmä pelasi, Belin ei ollut löytänyt Nevadan laista mitään, mikä olisi kieltänyt pelin ennustamisen; toukokuussa 1985 osavaltio sääti rikokseksi laitteen käyttämisen siihen. Tiede jäi. Tietokoneiden rakentaminen koulutti Farmerin, Packardin ja heidän ystävänsä kaaostutkimukseen, ja sillä alalla he tekivät nimensä.

Kirjan lukeminen tänään

Thomas Bass, joka asetti panokset viimeisellä matkalla, kertoi tarinan kirjassaan The Eudaemonic Pie (1985), joka perustuu ryhmän pitkiin haastatteluihin, ja se on tämän sivun lähde. Kirjan lyhyt ruletin historia on epäluotettavampi kuin sen kuvaus hankkeesta. Se toistaa tarinan Jaggerin kuudesta palkatusta kirjurista, joka juontuu vuoden 1901 kirjasta eikä sitä kauempaa (ks. Joseph Jagger), ja se sijoittaa Thorpin ja Shannonin kasinotestin vuoteen 1962, vaikka Thorpin omien kertomusten mukaan se tehtiin kesällä 1961.

Kysymykset